14.3.09

Eka kerta: Rusettiluistelua Kallion sydämessä


Helsingin Juhlaviikkojen inspiroimassa Eka kerta -juttusarjassa toimittajat kokeilevat uusia harrastuksia ja aktiviteetteja. Ensimmäisessä osassa Tessa Tapaninen uskaltautuu rusettiluistelemaan Kallioon Brahen kentälle.


Ystävänpäivä, kirpeä pakkanen ja kirkas tähtitaivas. Voisivatko puitteet enää olla paremmat tuntemattoman valloittamiseen? Olen toki luistellut aiemminkin, mutta rusettiluistelu on tullut tutuksi vain vanhojen elokuvien ja Valion hellyttävän mainoksen kautta. Tänä talvena on terillä oltu vain kerran aiemmin, ja hieman pelottaakin miten tästä meno lähtee luistamaan.

Kahviona ja pukuhuoneena toimivan rakennuksen sisääntulossa istuvat Fjalle ja Maria. He pitävät huolen siitä että jokainen luistelija saa oman ”rusetin”, siis lapun jossa on numero ja kuva rusetista. ”Lappu tulee sitten kiinnittää johonkin näkyvään paikkaan, vaikka hihaan”, kuuluu opastus. Siis luistimet jalkaan, lappu hihaan ja radalle.


”Ei kun skriidut päälle ja baanalle!”, toivottaa Fjalle luistelijat tervetulleiksi.

Rusettiluistelussa tarkoituksena on löytää pari jolla on hihassa sama numero kuin itsellä. Parin löydyttyä on tapana luistella hetki yhdessä, ja joskus on luvassa palkintokin parin löytäneille. Niin myös tänään, kylläkin vain viidelle ensimmäiselle parille.


Satu
ja Tommy ovat tulleet Alexin (sininen kypärä) ja Sebben (punainen kypärä) kanssa luistelemaan. Sadulla kävi tuuri; pari löytyi jo heti ovella samasta seurueesta! Molemmat kiittelevät sekä kaunista säätä että hyvin järjestettyä tapahtumaa.

Kentän laidalla on makkaragrilli, josta saa evästä euron hintaan, sekä pakettiauto, josta soitetaan musiikkia ja kuulutetaan illan ohjelmaa. Itse tulin paikalle fiilistelemään vanhan ajan viatonta urheiluhenkeä, ja olisin toivonut kuulevani nostalgista musiikkia joka olisi luonut kaivattua vanhan ajan tunnelmaa. Järjestäjillä on kuitenkin nuorekkaampi ote iltaan, ja stereoista soi koko illan ajan pelkkää The Rasmusta. Musiikki soi lähempänä pakua niin lujaa että puhetta on vaikea kuulla, mutta kauempana on äänenvoimakkuus sopivampi.


Kentällä on mahdollisuus osallistua mm. tarkkuuslyönti- tai kiihdytyskisaan ja myöhemmin illalla on luvassa alppicurlingmatsi.


Numeroita on lähes mahdoton nähdä lappujen lepattaessa luistelijoiden käsivarsissa. Onnistun bongaamaan yhden numeron päähän omastani, mutta se ei tietenkään riitä palkintoon. Luistimet on teroitettu ehkä ensimmäisen kerran sen jälkeen kun ne 80-luvulla valmistettiin ja kenttä on äskettäin lanattu. Meno on alkuun vähintäänkin huteraa, mutta pienen hapuilun jälkeen alkaa taito taas palata. Ehdin jo olla ylpeä tasaisesta menostani, kun Antti (mukanani ollut valokuvaaja) huutaa minua jostain selkäni takaa. Nopea käännös, ja menetän tietenkin tasapainoni. Tuloksena on hyvin Aku Ankka -henkinen ilmalento, joka johtaa siihen että olen pärställäni jäällä. Antti on vain pahoillaan että kamera ei ollut valmiina ja hyvä tilannekuva jäi saamatta. Minä taas olen onnellinen, ettei noloa hetkeä tullut ikuistettua jälkipolville.


Seitsemältä palkitaan parinsa löytäneet. Luulisi, että lähes kaikki olisivat löytäneet parin mutta onnistuneita on vain vajaa parikymmentä. Aikuiset saavat kirjapalkinnon ja kuuluttajan sanojen mukaan ”turha lapselle mitään kirjaa antaa vaan suun täydeltä makeaa, siitä hammaslääkäri tykkää!”

Palkinnot on jaettu, paria ei löytynyt ja varpaita paleltaa, on siis aika siirtyä jatkamaan ystävänpäivän viettoa sisätiloihin. Kentältä poistuu väsynyt mutta onnellinen tyttönen posket punaisina.


Kallion kenttä (Brahenkenttä), Helsinginkatu 23, Kallio. Luistelukausi 17.11. - 15.3. Aukioloajat ja hinnasto.

Rautatientorin jääpuistossa järjestetään su 15.3. Rusettiluistelut klo 17-22. Tapahtumassa "rakkauden musiikkia" soittavat DJt Sarah-san, Samuli Kemppi, Introvert & Mr. Smooth

Teksti: Tessa Tapaninen, kuvat: Antti Tuomola

We Love Helsinki

13.3.09

Minä menen: Asa & Jätkäjätkät Tavastialla


Lähiö vyöryy kantakaupunkiin kun Teosto-voittaja Asa nousee Tavastian lavalle perjantaina 13. päivä. Suomi-rapin viralliseksi vastarannan kiiskeksi tituleeratun artistin uusimman levyn kantaaottavat sanoitukset kuvaavat alkuasukkaan syrjäyttänyttä loppuasukasta, joka vetelee viimeisiään kasvihuonekaasujen ja ahneuden valtaaman maailman keskellä. Kahdeksan miehen big band Jätkäjätkät on sekä vaikuttavan kuuloinen että näköinen ja mukavaa vaihtelua rap-keikoilta yleensä niin tutuille samplerista soitetuille taustoille. Asan musiikissa miellyttävät myös pelimannihenkinen jammailu ja itäeurooppalaiset kansanmusiikkivaikutteet.


Asa & Jätkäjätkät + Dj Didier 13.3.2009 klo 21-04 Tavastialla, Urho Kekkosen Katu 4-6, Kamppi. Liput 14 euroa (ennakot tiketistä 12,5 euroa). Asan myspace.

Teksti: Tessa Tapaninen

We Love Helsinki

12.3.09

Sopiva Shop - Seitsemän suunnittelijaa, yksi kauppa


Seitsemän nuoren suunnittelijan vaatekauppa, Sopiva Shop, aukeaa tänään Eerikinkadulla. Yksi heistä, vaatesuunnittelija Mila Moisio, kertoi We Love Helsingille miksi hän käyttää tekemissään vaatteissa vain kierrätettyjä kankaita ja miltä tuntuu olla perustamassa kauppaa juuri laman alla.


Sopivasti erilainen

Sopiva Shopin pieni kivijalkakauppa Eerikinkadulla
on ennen avajaisia vielä iloinen sekamelska remonttitarvikkeita ja esillepanoa odottavia tuotteita. Tekemistä riittää sillä sopivalaiset ovat puuhanneet remonttia itse. Paikkoja on tullut näyttämään yksi Sopivan jäsenistä, vaatesuunnittelija Mila Moisio. Hän suunnittelee ja valmistaa vaatteita yhdessä Kaisa Rissasen kanssa nimellä Tauko.


Moision ja Rissasen lisäksi seitsemän naisen osuuskuntaan kuuluu viisi muuta vaate- ja korusuunnittelijaa. Veikeän Hoplá -tuotemerkin takana on Globe Hopella työskentelevä Inka Honkanen, joka tekee itse suunnittelemistaan ja painamistaan kankaista laukkuja. Nansolla työskentelevät Mirkka Lähteenkorva ja Maija Nuppula taas toteuttavat omia visioitaan nimellä Second Chance. Korusuunnittelija Liisa Tervisen mallistoon kuuluu värikkäitä helmikoruja. Erilaisia laukkuja, kukkaroita ja koruja tekevä Miia Kauppinen taas on ehtinyt pitää Green Papaya -liikettä jo aiemmin samassa tilassa johon Sopiva nyt avataan.


Sopivan jäsenet tarjoavat myös vaatteiden ja korujen korjaamista sekä koruntekokursseja.


Sopivan tuotteet sointuvat erittäin hyvin toisiinsa, vaikka monet tekijöistä ovat vasta äskettäin tutustuneet. Yhteinen tyyli on syntynyt itsestään; esimerkiksi vastuullisuus ja ekologisuus nousivat luonnostaan keskeiseksi osaksi osuuskunnan toimintaa. Moision mukaan uusista materiaaleista olisi varmasti nopeampaa ja tehokkaampaa valmistaa suuria määrä vaatteita, mutta hän tahtoo silti pitäytyä kierrätyskankaissa. “Se on muodostunut itselle lähtökohdaksi, ettei tahdo enää tehdä lisää asioita maailmaan, vaan mielummin kierrättää vanhoja.


Materiaalia uusiokäyttöön Moisio löytää kirppareita kiertämällä, teattereiden ylijäämistä, yksityisten ihmisten vinteiltä ja monista muista yllättävistä paikoista. "Onhan siinä perkaamisessa työtä.” hän myöntää.

Moisiolla on vahva luottamus siihen, että hienoille ja huolella tehdyille vaatteille löytyy kyllä ottajia. “Ainakin omalla kohdalla vaatteiden teho perustuu siihen, että ne ovat yksilöitä." Vaikka hän on puskaradion kautta saanut jo ennen kaupan avaamista valtavasti tilaustöitä, tuli
Sopivan kaltainen yhteisö kuin tilauksesta. Vaatteiden myyntiä piti järkeistää, mutta kaupan perustaminen yksin tuntui pelottavalta. Mahdollisuus liittyä osuuskuntaan sen sijaan tuntui hyvältä ja luontevalta. “Kaupassa on hirveästi mahdollisuuksia, mutta ei niitä ole oikein osannut vielä edes miettiä. Tässä on niin ekaa kertaa.”


Moision työhuoneella Vallilassa roikkuu paljon uusia vaatteita avajaisia varten. "Ja iskä teki henkarit."

Kun puhe kääntyy vaikeisiin aikoihin – siihen, kuinka rohkealta tuntuu perustaa kauppa laman uhan alla – Moisio naurahtaa. Asiasta on moni kysynyt, mutta ei häntä talouden alamäki pelota. “Taantuma on jotenkin niin ulkopuolella omasta elämästä. Se on jossakin otsikoissa. Itse olen että: 'Häh, ai niin joo, tämä voisi jotenkin vaikuttaa.' Ehkä jotenkin itse kuuluu siihen porukkaan joka – ei nyt voi ehkä sanoa on täysin ulkopuolella – mutta kuitenkin. Nuo volyymit ovat kuitenkin niin pieniä.” Rahallinen riski ei ole Sopiva Shopissa ylitsepääsemätön, kierrätettyjä materiaaleja käyttäen ei tarvitse maksaa suuria kuluja. Ja yrittäjällä on yksi etu ylitse muiden: Kukaan ei voi ainakaan antaa potkuja.


Sopiva Shop, Eerikinkatu 15-17, Kamppi. Avoinna ma-pe 11-18 & la 11-16. www.sopivashop.fi
Avajaiset tänään klo 12.

Teksti ja kuvat: Joska Pyykkö

We Love Helsinki

11.3.09

Ikuisia fillareita


Nähdessään muutama vuosi sitten Värttinän Iki-nimisen albumin, ei Marco Ströer voinut aavistaa, millainen enne levyn nimi olisi. Rakkaus pyöräilyyn toi Ströerin syntymäkaupungistaan Berliinistä Suomeen. Nyt Värttinän albumi makaa Ströerin polkypyöräliikkeen toimistopöydällä Kinaporinkadulla, Kalliossa. Liikkeen nimi on Ikifillari ja osuvampaa saa hakea.


Ikifillari on ensimmäinen kuormapyöriä ja muita liikkuvan kaupunkilaisen tarpeisiin kustomoituja polkupyöriä myyvä liike Suomessa. Valikoima on laaja – siihen sisältyy niin vankoin etu- kuin takaritsilöinkin varustettuja kaksipyöräisiä, sekä painavampia kuormia kestäviä kolmipyöräisiä fillareita. Useissa pyörissä on tavarakoppa, jossa tilavuudesta riippuen kuljettaa vaivattomasti ostoksia, lemmikkikoiran tai vaikkapa huonekaluja. Lapsekkaille löytyy lastenkuljetukseen suunniteltuja malleja, yhteen niistä mahtuu yhtä aikaa jopa kolme pienokaista. Erikoisuuksiin kuuluu myös malli, joka mahdollistaa pyörätuolin kuljetuksen etuosassaan.

Pyöräkaupan perustaminen kypsyi Ströerin mielessä oman harrastuksen ohessa vuosien mittaan. Viime keväänä, kun öljyn hinta nosti autoilijoiden polttoainekustannuksia tähtitieteellisiksi aika tuntui monessakin mielessä otolliselta
yrityksen perustamiselle. Ilmastonmuutos ja maailmanlaajuinen talouskriisi sekä niiden vielä suurelta osin arvoituksena olevat vaikutukset vain vahvistivat Ströerin suunnitelmia. Kun muut lopettavat, hän aloittaa varmana pyöräkaupan tarpeellisuudesta.

"Laadukkaasta pyörästä et maksa kuin kerran. Sen lisäksi et joudu maksamaan bensakuluja, et milloinkaan parkkimaksuja ja kaiken kukkuraksi pysyt hyvässä kunnossa ja säästät luontoa", Ströer luettelee uuden kumin tuoksuisessa toimistossaan, enkä voi kuin nyökytellä vieressä.

Tällä hetkellä liikkeessä on meneillään talviale, sillä kevään uutuuspyörät ovat saapumassa piakkoin. Jos luottomallitkin ovat mitä veikeimpiä ja oivaltavia, sekä ulkomuodoltaan että käytännön tasolla, ei uusistakaan malleista mielikuvitusta puutu. Mainitessani itse omistavani cruiser-mallisen pyörän ja harmitellessani, ettei siinä ole kuljetustelinettä, Ströer huomauttaa ettei se ole ongelma. "Tänä keväänä liikkeeseen saapuvat myös uudet irrotettavat tavaratelineet. Niitä pystyy liittämään miltei pyörään kuin pyörään." Mieleeni nousee sympaattinen kuva omasta cruiseristani kuljetustelineellä varustettuna. Tämä täytyykin laittaa harkintaan.

Ströerin näkemykset suomalaisesta pyöräkulttuurista ovat positiivisia. Berliinissä pitkään asuneena hän toteaa, että Saksaan verrattuna pyöräilijän kulkumahdollisuudet ovat Suomessa huomattavasti paremmat. Esimerkiksi puistossa fillaroinnista voi napsahtaa mojovat sakot Saksassa. Ströer kehuu myös suomalaisia pyöräteitä. Vaikka Amsterdamin ja Kööpenhaminan kaltaisiin pyöräilijän paratiiseihin on vielä jonkin verran matkaa, on Helsingin pyöräkulttuuri selvästi voimistumassa ja Ikifillarin kuormapyörät ovat oiva todiste siitä.

Marco Ströer esittelee Ikifillarin pyöriä Go Expo -messujen fillariosastolla 13-15.3.2009 Helsingin Messukeskuksessa.

Ikifillari, Kinaporinkatu 5, Alppiharju. Avoinna ti-pe 12-18. www.ikifillari.fi

Teksti: Outi Niemelä, Kuvat: Jarkko Wickström

We Love Helsinki

10.3.09

Minä Menen: Kumpulanlaakson valtaus


Tänään vallataan Kumpulanlaakso.


Ai miksikö? Koska apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä on runnonut läpi esityksen Kumpulan tiedekampusta palvelevan tien rakentamisesta Kumpulanlaakson läpi ja Penttilälle olisi tarpeellista kertoa kuka tässä kaupungissa päättää asioista, hän vai kaupunkilaiset. (Penttilä toi esityksen uuden kaupunginhallituksen käsittelyyn listan ulkopuolelta, ilman että valtuutetuilla oli edes aikaa perehtyä siihen ja sen vaikutuksiin. Ja saman esityksen oli kaupunkisuunnittelulautakunta jo aiemmin hylännyt.)

Tien rakentamisella saavutetaan viisi minuuttia nopeampi bussiyhteys tiedekampukselle, jota palvelee jo tällä hetkellä 184 eri bussilinjaa. Ja ne viisi minuuttia maksavat kaksi miljoonaa euroa (mäelle nouseva tie pitäisi lämmittää talvella) ja yhtenäisen viheralueen (tie katkaisisi laakson ja siinä menevän kävely- ja pyörätien sekä kulkisi siirtolapuutarhan ja päiväkodin vierestä). Tuntuu käsittämättömältä rahantuhlaukselta, tuhansien kaupunkilaisten elinympäristön pilaamiselta ja pienen piirin eduntavoittelulta.

Kumpulanlaakso ei tarvitse tietä, eikä autoja. Piste.

Mielenilmaus pidetään suunnitellun tien paikalla Kumpulanlaaksossa ti 10.3.2009 klo 17-18. Lisää Kumpulanlaakson valtauksesta facebookissa.

Teksti: Sami Kämppi & Timo Santala

We Love Helsinki

9.3.09

Bongaa yksityiskohta: Jäljet hangessa

Sörnäisten rantatien ja Näkinkujan väliin jäävä nurmikaistale, Hakaniemenranta.

Kuva: Olli Sirén

We Love Helsinki
 
Creative Commons License
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi-lisenssi.